Tilda Korkeela: Ajan henki Näkymätön näkyväksi

Valitse se vähemmän kuljettu polku - paitsi Keskuspuistossa

”Metsässä kulki kaksi polkua. Valitsin niistä vähemmän kuljetun. Se on kaikki mitä olen tehnyt”. Näin kerrotaan runoilija Robert Frostin sanoneen. Nykyaikana rohkaistaan etsimään sitä omaa juttua. Sosiaalinen paine tehdä samalla lailla kuin kaikki muut on vähentynyt ainakin mitä uravalintoihin tulee. Se että pelinkehittäjät, ohjelmoitsijat, start up -yrittäjät, luovat tekijät ovat silloin tällöin saaneet harrastuksestaan myös toimeentulon, on toiminut innostavana esimerkkinä sille, että kannattaa tehdä sitä missä juuri itse on taitava. Uskoisin itsekin, että se on tulevaisuuden työelämän malli.

Yrittäjyys on kuitenkin isompi valinta kuin mitä yleisessä keskustelussa tuodaan esille. Ongelmat, joita täysin uuden asian tekijä työnsä parissa voi kohdata, ovat jotain ihan muuta kuin silloin, kun tekee kaiken siten kuin muutkin. Kun on keskellä tekemisen flowta, tulee tunne siitä että hallitsee maailman. Mutta tehdessään uutta asiaa uudella tavalla, tekijä on usein täysin yksin. Jos oma kapasiteetti, niin ammatillinen kuin taloudellinen, riittää siihen, että ratkoo ongelmakohdat, kaikki on hyvin. Sinnikkyys ja pitkäjänteisyys ovat kuitenkin eri luonteenpiirteitä kuin se rohkeus, jolla alunperin lähtee tekemään täysin uutta juttua.

Helsingin Keskuspuistossa pyöräillessä oppii äkkiä, että ne vähemmän kuljetut polut johtavat usein muualle kuin tahtoisi. Jos haluaa nopeasti ja harmittomasti eteenpäin, kannattaa pysyä kaikista kuluneimmalla uralla ja olla kauheasti miettimättä. Työelämässä helppoja suoria ei välttämättä ole tarjolla enää kenellekään.

Sen Oikean etsiminen on johtanut niiden vähemmän kuljettujen polkujen valitsemiseen. Sellaiselle polulle lähtevän ihmisen kannattaa olla varautunut yhteen ja toiseen. Etenkään kun ay-liike ei ole yksinäisten yrittäjien turvana siten kuin se oli entisten työntekijäpolvien.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Kirjoitin 9.5.2016 Helsingin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekkään US-blogiin kommentin koskien Keskuspuiston eksyttävyyttä. Kivekäs ei julkaisssut kommenttiani mikä kertoo ylimielisyydestä ja sulkeutuvuudesta meihin tavallisiin nähden.

Näin se julkaisematon kommentti kuului:

Keskuspuiston sekavuus:
Ajoin keskuspuistoa pyörällä edellisen kerran 40 vuotta sitten. Se oli silloin selkeä ja miellyttävä reitti. Eilen etsin kartalta pyöräreittiä Helsingin Kluuvista Vantaan Tammistoon. Kartalla katureitti näytti tosi sekavalta. Ajanpa keskuspuistoa Paloheinään ja Pitkäkoskelle ja sieltä pellon poikki Tammistoon. Läksin aamulla kello 6. Löysin (kai) keskuspuiston alkupään Laakson kentän kupeessa. Etenin pari kolme kilometriä. Sivuhaaroja oli jos minkälaisia, etenenköhän oikein, ihmettelin. Yht'äkkiä vieressä kulki rata, mikä ihmeen rata? Samantien olin Kannelmäessä, monta kilometriä sivussa keskuspuiston reitiltä. Yksi viittakin löytyi, siinä luki Luukkaa. Kysyin ihmisiltä reittiä monta kertaa. Ties 10 kilometrin turhan sivuhypyn jälkeen löysin Hämeenlinnantielle, siitä Pitkäkoskelle ja sieltä lopulta Tammistoon.
Päätelmä: Keskuspuisto on surkeasti tai ei lainkaan merkitty. Vain Helsingin kuplaväki sen löytää. Ja onko koko "puistoa" olemassakaan? Epämääräistä polkuryteikköä, pieni metsäsuikaleita siellä täällä, sitäkin enemmän taloja ja ratoja ja teitä ja ties mitä.

Toimituksen poiminnat